Taas on vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Nero on alkanut kasvaa vimmatusti. Tai on se varmasti kasvanut samaa haipakkaa tähänkin asti, mutta nyt kasvun merkit näkyvät tosi selvästi. Mielestäni pikkuisen pää on kasvanut ja tassut sekä jalat muutenkin rotevoituneet. Lisäksi korkeutta on tullut varmasti lisää. Tosin en kyllä mitannut säkää reilut pari viikkoa sitten, kun riiviö tuli kotiin, mutta kyllä se nyt silmämääräisesti näkyy isontuneen.

Päätinkin tuossa muutama päivä sitten, että alan nyt säännöllisesti kerran viikossa tai parissa mitata pennun tekemäni kasvumittarin avulla ja näppäisen samalla kuvan, niin näkee sitten myöhemmin, miten kaveri on kasvanut.

Muuten täällä ei ole mitään ihmeitä tapahtunut. Sanomalehtien päälle pissiminen ja kakkiminen on edelleen vasta opettelussa. Nyt arviolta puolet tavarasta tulee lattioille, ja toinen puolisko osuu lehdille. Ulos riiviö on oppinut tekemään sekä pisuja että kakkuloita silloin, kun sitä siellä käytetään. Saas nähdä, milloin pentu alkaa ensi kerran pyytää itse ulos, kun sillä on hätä. Ja nähtäväksi jää, milloin nuo inhat mustetta ympäriinsä levittävät sanomalehdet voi lopullisesti kääriä lattioilta ja kärrätä roskikseen. Ei varmaankaan ihan lähiviikkoina tai edes -kuukausina, mutta toivottavasti silti PIAN.

Jyrsimävimma ja rohkeus tuntuvat molemmat yltyvän nyt aika vauhdilla. Pentu on jatkuvasti terävät naskalit ojossa ja leuat levällään. Välillä kohteena ovat listat tai muuta asunnon osat ja huonekalut ja varsinkin sängyn pohjassa menevät puuosat - kun vielä toistaiseksi pirulainen mahtuu sängyn alle. Onneksi tilanne muuttuu varmaan parissa kuukaudessa... Vaikka aina kielletään, kun kakara keksii mennä helpottamaan ikeniensä kutinaa kiellettyihin paikkoihin ja tuikataan heti perään lelu tai luu suuhun sekä kehutaan, niin ei ainakaan vielä ole mennyt kaaliin. Toki ymmärrän, että uteliaisuuttaan pentu paikkoja tutkii ja jyrsii, ei pahantahtoisuuttaan. Saas nähdä, missä vaiheessa tuo jyrsimähinku menee ohi. Kohta alkavat olla kädet ja jalat niin ruvella suulla huitomisesta, että palaa käämit.

Huomenna ajattelimme suunnata ihastelemaan aikuisia, hienosti käyttäytyviä bortsuja kansainväliseen koiruusnäyttelyyn. Sen keikan jälkeen on varmasti taas vähän lisää malttia tähän pennun kasvatukseen, kun muistaa, että ei tuo pentuajan riiviö- ja tuhoamisvaihde ikuisesti kestä.