Viikko jääkautta plakkarissa ja ensimmäinen varsinainen alun tilannekatsauksen jälkeinen koulutuskerta takana. Ja täytyy myöntää, että edistys oli todella odottamatonta. Ensimmäistä koulutuskertaa varten olimme kouluttajan ohjeiden mukaan hommanneet Sprenger-ketjukoulutuspannan - siis kuristavan ketjupannan. Ekalla kerralla tarkoitus oli ottaa käsittelyyn Neron todella epämiellyttävä taipumus vetää kuin höyryveturi ja kitkeä tämä tapa pois.

Yhdistelmällä jääkausi + ketjukoulutuspanta + 180 cm hihna + ei enää niin kuurot korvat tulos oli aivan mahtava. Vetäminen loppui kuin seinään! Ja miten tämä kaikki sitten tapahtui: kouluttajamme otti tapaamisen ja kävelylenkin aluksi koiran talutukseensa. Välittömästi, jos koira alkoi vetää, tiukka ja matala mörähdyskarjaisu EI ja samalla sekunnilla karjaisun kanssa pieni, noin kahden sentin kädenliikahdus ja hihnan nykäisy tiukasti - mutta siis vain hipaisun verran. Toistoja kouluttaja ehti tehdä ensimmäisten kymmenen kahdenkymmenen metrin matkalla ehkä kaksi - ja koira lopetti vetämisen! Aivan uskomatonta.

Emmekä tätä alkuun tahtoneetkaan uskoa todeksi, mutta siksi se kuitenkin osoittautui. Pian kouluttaja lykkäsi remmin meidän isännän käteen, ja koira jatkoi kaunista kulkuaan. Muutaman EI-ärähdyksen isäntä joutui ottamaan, ihan muistutusluontoisesti, mutta koko ajan koira sai kulkea pitkä hihna löysänä roikkuen. Vaikka vastaan tuli useampi kappale muita karvaturreja (mikä ennen olisi johtanut koiran huutorähinäpotkuraivareihin), jalankulkijoita ja pyöräilijöitä (joita kohden on ennen hyökitty ja heitä yritetty naksia), autoja (joita on aina kyylätty ja paimennettu). Ja yhtäkkiä, ei mitään. Uusi siivo kävely toimi hienosti myös silloin, kun talutin lykättiin minulle.

Aivan mieletön muutos. En tahtonut koulutuskeikan jälkeen oikein vieläkään uskoa asiaa todeksi, mutta pakko se oli. Kävimme nimittäin hetki sitten vielä iltalenkillä, uusia oppeja soveltaen, ja koira käveli kuin paraskin mallilemmikki. Hienosti, sivulla, vetämättä, hihna täysin löysänä, ei haukun haukkua. Vaikka vastaan tuli sama litannia ihmisiä, menopelejä ja autoja kuin aiemminkin.

Täytyy kyllä antaa propsit kouluttajalle. Kyseinen mies on aivan timantti. Ihmettelen, että vasta nyt käännyimme hänen puoleensa. Todella taitava heppu ymmärtämään koirien laumakäyttäytymistä ja kouluttamaan nimenomaan laumakäyttäytymisen pohjalta.

Ja se täytyy vielä mainita, että kylläpä Nero itsekin rentoutui valtavasti tämänpäiväisen session jälkeen. Aivan kuin se olisi huokaissut helpotuksesta, kun ei enää tarvitse "johtaa laumaa" ja tehdä päätöksiä. Nyt me ihmiset teemme päätökset ja koira nauttii elämästään lauman jäsenenä, mutta nokkimisjärjestyksen alimpana. Kotiin tullessa Nero pitkästä aikaa oikein tohkeissaan kaivoi ison luun esille (niitä tulee olla jääkauden aikana tarjolla stressinpurkuakin varten) ja nakerteli sitä selvästi tyytyväisenä ja innoissaan.

Jääkausiruljanssi ja tämä kurinalainen meno ovat ehdottomasti kannattaneet. Jääkautta jatketaan tästäkin eteenpäin, mentaliteetillä toistaiseksi. Viikon päästä seuraava sessio kouluttajan kanssa. Siihen mennessä vetämättömyyden on oltava sisäistetty täysin. Seuraavan kerran aiheena on kehumisen opettaminen siten, että koira oppii ottamaan kehun vastaan maltilla.

Jihuu! Mahtavuutta! Pitkästä aikaa todella iloinen ja hyvä fiilis tuon koiran kanssa. Me edistytään! Ehkä se agi-, toko-, koiratanssi- ja näyttelyhaavekin vielä toteutuu ;)

Alla vielä hieman tuoreempaa kuvaa Nerosta.