Nyt on takana kohta viikon verran jääkautta. Täytyy myöntää, että kyllä sillä ainakin jotain vaikutusta koiruuteen on ollut. Ulkokäyttäytyminen, esim. vetäminen ja remmirähjääminen, ei ole vielä juurikaan muuttunut, mutta sisätiloissa muutoksia on tapahtunut.

Ensimmäisenä jääkauden iltana koira oli jo selvästi allapäin. Se hakeutui omiin oloihinsa ja selvästi mökötti, oli kummissaan. Nerolla on ollut epämiellyttävä tapa komentaa kotona olevia ihmisiä ärisemällä ja haukkumalla, jos huomiota ei tipu, ja tämä tapa ei ole ainakaan vielä poistunut. Tosin nyt emme enää itse reagoi ärinään. Hetken murrattuaan koira on yleensä lopettanut.

Sohvalle ja sängylle koiruus ei enää juurikaan yritä tunkea, kun olemme sen kouluttajan ohjeiden mukaan aina työntäneet alas, kun siellä itse olemme. Tosin silloin, jos esim. sängyssä ei ole ketään, niin Nero saattaa vaivihkaa hypätä sinne - huomiohakuisuutta kuulemma. Koiran ei saa kuitenkaan sinne jäädä vaan se tulee säikäyttää pois.

Suurin muutos tässä jääkaudessa on kuitenkin tullut meille ihmisille. Välillä tekee tiukkaa olla katsomatta ja rapsuttelematta koiraa, ja pari kertaa on vahingossa meinannut tämän virheen ajatuksissaan tehdäkin. Sitten kuitenkin muistaa taas kaikki ongelmat ja haasteet, joita Neron käytöksessä on ja joihin tässä yritetään hyytävyydellä pureutua, niin saa uutta tsemppiä jatkaa jääkautta. Alkuviikosta sitten vetämisen lopettamiskoulutusta samaisen kouluttajan kanssa: Sprengerin ketjukoulutuspanta hommattu ja valmiina oppimaan uutta! Nokka kohti tuulta siis!