Useampi tovi on vierähtänyt viime kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Nero on kasvanut jo runsaan kahdenkymmenen kilon elopainoon ja alkaa nyt kymmenen kuukauden ikäisenä olla pikkuhiljaa siinä koossa, mihin sitten jääkin. Sisäsiisteys saavutettiin, luojan kiitos, loppukesän aikoihin eikä pissoja ole enää tarvinnut pyyhkiä lattioilta.

Muutamissa pentukoulutuksissakin olemme käyneet, mutta niistä ei toivottua tottelevaisuutta Neron kohdalla löytynyt. Ennemminkin usein epäselvästi ja liian suurissa ryhmissä järjestetyt koulutukset pahensivat meidän riiviön ongelmia. Nyt aikuistumisen myötä täällä on alettu vetää hihnassa kuin höyryveturi, toisia koiria ja ihmisiä rähistään ja kiskotaan niin maan peijoonisti. Kotona koira luulee olevansa kuningas ja pomottaa laumaansa äristen ja vikisten.

Joulun jälkeen päätimme, että on otettava uusi suunta. Otimme yhteyksiä paikalliseen koirakouluttajaan, joka hyödyntää Pertti Vilanderin metodeja. Olimme lukeneet aiemmin Vilanderin Koiran korjauskirjaa, joka vaikutti tehokkaalta ja järkeenkäyvältä. Miksipä siis ei?

Ensimmäinen tapaaminen kouluttajan kanssa oli tänään. Tuolla reippaan 20 pakkasasteen rutistuksessa tehtiin tilannearvio, jossa testattiin muun muassa koiran kovuutta, stressinsietokykyä, paukkuherkkyyttä ja palautumista. Ilmeisesti Nero on pehmeähkö ja miellyttämisenhaluinen, mutta kova stressaaja ja huonon itsetunnon omaava. Tässä siis lähtötilanne. Lisäksi se on ottanut vallan laumassa, eikä kunnioita tai ole meistä ihmisistä erityisen kiinnostunut. Mutta tämä muuttuu. Kouluttajan mukaan jo kuuden viikon aktiivisen koulutuksen ja uudelleenkouluttamisen jälkeen Neron pitäisi olla kuin eri koira - ja ennen kaikkea, kuulolla.

Nyt sitten kotona alkoi jääkausi, millä pohjustetaan uudelleenkoulutusta ja avataan kuunteluväyliä. Tarkoitus on saada koira kuuntelemaan ja tarkkailemaan meitä omistajia. Olemaan kiinnostunut. Nyt koiraan ei sitten suunnata minkäänlaista huomiota, ei lellitä eikä jutella sille. Lelut kerättiin toistaiseksi pois. Sohva ja sänky ovat ehdottomasti kiellettyä aluetta. Jo nyt parin tunnin jääkausikokemuksen perusteella vaikuttaa siltä, että koira kummastelee jo nyt sitä, ettei sitä huomioida. Kyllä se tästä. Tästedes aion itsekin ryhdistäytyä ja alkaa pitää säännöllisemmin kirjaa siitä, millaisia muutoksia murressa tapahtuu. Nyt sitten vaan ensimmäistä koulutussessiota odotellessa ja jääkauteen totutellessa!