Tänään pääsin koiruuden kanssa kunnon päivälenkille valoisaan aikaa. Ja olipa mukavaa! Tölkki toi turvaa taskussa. Pari kertaa tosin jouduin sen sieltä kaivamaan käyttääkseni koiran korvan juuressa helisemässä, jotta pysyi ruodussa. Auto-ohitukset, ohi kulkevat ihmiset ja yksi koirakohtaaminenkin sujuivat pienellä kyttäyksellä, mutta ilman syöksymisiä kenenkään perään - ja kaikki tölkin ansiota. Ihan mahtavaa.

Voi sanoa, että pitkästä aikaa lenkillä pääsi itsekin rentoutumaan hetkittäin, kun tiesi, että on eväitä, joilla karvaturrin saa pidettyä hallinnassa.

Ja kylläpä tämä oikeanlainen opetus on selvästi turriakin rentouttanut. Turkki on alkanut kiiltää, ja hilsettä ei enää juuri näy. Muutenkin se alkaa ottaa paljon iisimmin, kun ei enää joudu turhaan kantamaan vastuuta lauman tekemisistä. Jes!